2005-04-04 - 11:40 p.m.
Tänään kuvattiin dokkaria melkein koko päivä. Muutama kuukausi sitten mua pyydettiin erääseen STADIA:n opiskelijoiden järjestämään hyväntekeväisyysiltaan esiintymään, ja tottakai lupasin. Myöhemmin muutama STADIAn opiskelija otti yhteyttä ja kyselivät jos voisin auttaa heitä eräässä dokkari-projektissa. Kaisa, Jussi ja Antti tekevät dokkaria stand up-komiikasta, paitsi että nyt tekevätkin minusta. Eli komikaasta. Koska oon niin koominen. Kauheat paineet nyt.
Sovittiin Henkka Palménin kanssa että saivat tulla kuvaamaan mua laskareissa… Leikin siis ahkeraa opiskelijaa, jotta dokkariin saadaan kuvituskuvaa. Sen jälkeen tultiin tänne mun luokse kuvaamaan. Eli aamulla paniikkisiivosin. Ja feikkitiskasin. (Eli piilotin aika paljon astioita kaappiin likaisena).
Ja ilmoittauduin Saulin tukitiimiin! Jeee! Salee siit tulee pressa. Tai pitäis tulla. Olis hyvä jos tulis.
Lupasinko mä tänään kertoa itsestäni? Kuuluko tämä blogietikettiin?
Lotta B., 24 v (hei, tuosta voi tulla esittelyhaiku!), opiskelija/poliitikko/stand up-koomikko.
Mikä näissä blogeissa on pointti? Kirjoitanko muille vai vaan itselleni? Ja pitääkö mun rajoittautua vaan yhteen aiheeseen? Aaaahh… Onpa ongelmia.
Hirvittävä weltschmertz, katumus ja syyllisyys iski aamulla. Väänsin ripsiäni (yes, really), ja hirvittävästi kävi vituttamaan että vasemman silmän ripset ei vaan väänny yhtä hyvin kuin oikean. Ja sitten ajattelin että Darfurissa 1,2 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja satoja tuhansia on kuollut.
Mutta sitten postiluukku kolahti ja päivän posti saapui. Hyviä uutisia! Mun Magic Bullet on saapunut postiin! YES!
On todella, TODELLA, surullista että innostuu näin paljon monitoimikoneesta. It’s just not right. Ja nopeasti unohtui Darfur.
Tuli myös kirje jossa Kokoomuksen hallintojohtaja ystävällisesti muistutti etten ole maksanut puolueen jäsenmaksua. Joten maksoin sen. Se on pieni summa vaikuttamismahdollisuuksista. Niin siinä kirjeessä luki. Ja vihdoin voin ihan hyvällä omallatunnolla maksaakin. Viime vuoden olin rikkuri, enkä maksanut. Kokoomuksen nuorten liitto ja Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä kumpaan liittoon minun tuli kuulua (”Lotta on SYL:n hallituksessa, Lotan pitää olla Tuhatkunnassa”, ”No sitten Lotalta otetaan pois kaikki sen luottamustoimet nuorten puolella ja pohjoismaissa”, ”jäkäjäkä”, ”nännännnää” jne.). Joten hoidin asian kypsästi. Välttelin kaikkia, enkä maksanut jäsenmaksua kummallekaan. Hienoa huomata että liitoilla menee poliittisesti niin sairaan hyvin että paukut kannattaa laittaa sisäisiin hiekkalaatikkokänkkäränkkäilyihin.
Yhdessä mun suosikkielokuvassa, The Price of Kissing, päähenkilö kirjoittaa joka päivä ylös asioita jotka sitä vituttaa. Things that piss me off. Se kuulostaa mun mielestä terveelliseltä.
Things that piss me off:
Mun vasemman silmän ripset
Darfurin kodittomat ja kuolleet
Se että ripset on ekana listalla, ja Darfur toisena
Mandariinit jotka oikeasti ovatkin klementiinejä, ja joista ei irtoa kuoret kunnolla
Ihmiset jotka valittaa ravintolassa ruoasta SEN JÄLKEEN kun ne on syönyt sen
Pöly (mistä helvetistä se oikein tulee?!)
Ihmiset jotka räplää mun tavaroita
Meikkien lainaaminen
Ihmiset jotka katsovat L-koodia lesboseksin takia, mutta sanovat että draaman takia
