2005-04-21 - 10:58 a.m.
Oioi. Päiväkirja joka alkoi niin lupaavasti on jäänyt kamalan laiminlyönnin kohteeksi. Viime kerrasta on jo yli viikko!
Vikkelä kertaus:
Viime torstai:keikka Cuplassa, meni aivan superhyvin vaikka yleisö oli vähän jäässä alussa. Risto Koo lämmitti ne loistavasti. Päivällä maakuntakierros Hyvinkäälle, jossa käytiin haastattelemassa KONE:n research directoria meidän loistavaan Innovation management in a multinational corporation-harkkatyöhön.
Perjantai: Kännäämistä EVVK-porukan kanssa. Tuommoset loppuu aina huonosti. Vaikka ei kyllä loppunut. Oltiin vaan kännissä. Niin kuin ehkä ajatus olikin. Ja oli tosi hauskaa!
Lauantai: Klo 10.00 tapaaminen pub Karhunpojassa Hakaniemessä. Edessä monen tunnin Kallio Matrix, eli pubikiertämistä mystisten johtolankojen, kirjekuorten ja venäläisten avulla. Ihme hommaa. Käsky oli että pitää pukeutua kuin paikalliset, joten päällä oli Addun verkkarit, huppari ja lenkkarit. Oli hienoa dokata verkkareissa. Ei sellaiseen ole Töölössä ja Kampissa tottunut. Paitsi ehkä Ruoholahdenkadun Kantiksessa.
Sunnuntai: Ei mitään. Laiskottelua ja telkkaria, mm Diili ja GUSU (vaikka Diilissä ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään mahtavaa kun Juhana Helmenkalastaja heitettiin ulos. Buuuu!). Huolestuttaako ketään muuta ettei sillä GUSU:n Simo-Pekka Lahtisella näytä olevan mitään muita vaatteita kun se hirveä Marimekon paita ja jotkut yhtä kamalat housut?
Maanantai: The työhaastattelu from hell. Työpaikka jonka olisin tosissaan halunnut muuttui puolessa tunnissa hirvittäväksi anti-työpaikaksi. Pelkäsin että mun ongelma saattaisi olla se etten helposti voi tehdä siirtymää luottamushenkilöstä virkamieheksi, mutta haastattelu osoittikin ettei työnantajaosapuoli näe eroa työntekijällä ja luottamushenkilöllä. Katsoivat esimerkiksi sopivaksi kysyä multa kysymyksiä kuten ”olisko sun helpompi tulla tänne töihin jos ihmiset eivät tuntisi sua ja tietäisi millainen persoonallisuus on?” ja ”Sulla on opintoja vaan gradu jäljellä. Tarkoittaako tämä sitä että sä sitten istut täällä vaan ja kirjoitat gradua kaiket päivät?”. Otettiinpa esille muutama pseudodraamakin jotka ovat tapahtuneet minun aikanani ylioppilaskunnassa. Pyydettiin virheanalyysiä. Oikea virheanalyysi olisi että ”Muutaman kakaran liian isot egot aiheuttivat tappelun hiekkalaatikolla” mutta koska muutama kakaroista oli haastattelijana päättelin ettei tuo ole hedelmällinen vastaus. Eipä salee joudu muiden organisaatioiden työhaastatteluissa puolustelemaan persoonallisuuttaan tai sitä että on (and I quote) ”lanseerannut itsensä Kokoomuslaisena”.
Loput maanantaista meni pitkälti pähkäillessä. Jos vaan työhaastattelun jälkeen jää noin paska fiilis, niin haluanko oikeasti olla siellä kaksi vuotta töissä? Pitääkö minkälaista paskaa tahansa kestää siksi että saisi työpaikan? Haluanko oikeasti olla työntekijä organisaatiossa jossa harva arvostaa työntekijää ja loputkaan eivät käsitä työntekijän roolia tai työntekijän ja harrastajan eroa?
Mamma ja Calle olivat Plzenissa katsomassa alle 18-vuotiaiden lätkän MM-kisoja. Callen kaveri Max pelaa Suomen maajoukkueessa. Soitin mammallekin terapian tarpeessa. Ja Anttonille. Ja Mialle. Ja Ellille. Ja tulin sitten lopputulokseen.
Tiistai: Vedin pois hakemukseni. Ja palautin oman hyvinvointini ja mielenterveyteni ja ilon ja hymyn kasvoille! :o)
Mutta voi ilon päivä! Postissa tupsahti Bridget Jones ykkönen ja kakkonen DVD:t. Tittididii! Mahtavaa! Universumin parhaat leffat. Ja nyt mä olen vielä enemmän rakastunut Mark Darcyyn.
Illalla Laura ja Minna (eli Röyhtä ja Pieru) tulivat kylään ja dokattiin. Sairaan hyvällä tuulella. Ne on ihania tyttöjä, maailman parhaita!
