2005-06-15 - 2:29 p.m.
Minnalla oli ollut töissä asiakas jolla oli kaksoissukunimi josta jälkimmäinen nimi oli Horo. Voi siis ihmisraukkaa. Eipä olisi ihan voittajaa olla Horo. Ees nimeltä. Sitä paitsi nomen est omen, kaikkihan sen tietää (Mä nejmdroppaan latinankielisiä lauseita jotta vaikuttaisin älykkäämmältä. Hirvee pätemisvika. Mulla.) Eli jos nimi ois Horo, ni salee ois kohta itekkin.
Kun mä olin Linda Linella töissä monta vuotta sitten niin sielläkin tapasi mahtavia nimiä. Tavallisiin eestiläisiin etunimiin kuten Raivo tai Aivo tottui nopeasti, jopa silloin kun niillä sattui olemaan joku koomisempi sukunimi (Raivo Hiiri, Aivo Veski). Paras nimi oli kuitenkin varmaan kun eräs eestiläisrouva eräänä sunnuntai-iltana halusi matkustaa takaisin Tallinnaan. Ryhdyin kirjoittamaan lippua ja avasin hänen passinsa, ja sukunimi oli mammalla Paskova. Onneksi sillä ei ole sitä kaksoisnimeä. Paskova-Horo.
Mä olin feministi jo pienenä ja ilmoitin jo vissiin viisi- tai kuusivuotiaana että minähän en sitten naimisiin mentyäni ota sen miehen sukunimeä, vaan pysyn Backlundina. PAITSI: jos sillä miehellä on joku tosi hieno sukunimi. Mä jopa listasin ne mahdolliset sukunimet. Niitä oli neljä: Guldhammar, Guldstövel, Kultavasara tai Kultasaapas. Eipä ole vielä ainakaan herra Kultasaapas kävellyt vastaan. Täytyy varmaan pitää oma sukunimi. Perhana.
