2005-07-07 - 1:50 p.m.
Mä tein tutkimusta. Mä löysin sangen informatiiviset Pissis-sivut. Siellä kerrotaan pissiksistä; miltä ne näyttää, miten sellaiseksi tullaan, missä sellainen hengailee etc.
Tässä muutamia keskeisiä Pissis-tunnusmerkkejä:
Pissaliisa (miespuolinen motsvarighet on pissalasse), eli Pissis, käyttää aina Burberryn kaulahuivia ja Longchampin laukkua. Sillä on blondit hiukset, ja koruina hän käyttää (and I quote): "Korviin sellaiset jättikokoiset renkaat, ei haittaa vaikka ne jääkin kokoajan paidan vetoketjuun kiinni. Sormiin tosi paljon erilaisia hopeisia sormuksia ja kaulaan joku hopeinen HM-koru."
Oh My God! Mä oon Pissis! Ainoo ero minussa ja noissa on se että mulla on tuloja, mä asun yksin ja mun kaulakorut ei enää ole H&M:sta.
Luin myös pissisten ääntämisohjeita ja vakiosanoja. Jiiizus, mähän kuulostan just tolta (ainoo etten oikeestaan ajattele usein 'ks':ää 'x':nä). Oh My God. Taas. Fuck.
Mä käytän koko ajan sanaa Daahh, mä venytän täytesanoja (haloooooo, miten se voi olla niiiiiin dorka?), mä nielasen sanojen loput (töissäkin) (onx sul joku meiliosote joho mä voi lähettää tän hallitukse esitykse?), käytän sanaa vittu, ja "ääntelyä tukee runsas ilmeily ja eleily". Vittu, mähän oon yhtä eleilyä ja ilmeilyä koko ajan!
Nettisivut ovat kuitenkin aivan loistavat, ja suosittelen lämpimästi kaikille käyntiä siellä. Osoite on http://hei-daa.cjb.net/
Eilen kävin juomassa siideriä ystäväni Jukka Pajarisen kanssa. Minä aion kutsua häntä tästä lähtien suurlähettiläs Pajariseksi koska hän on UM:n diplomaattiputkessa. Siitä tulisi ehkä maailman paras suurlähettiläs. Ja silloin kun en kutsu sitä suurlähettilääksi niin kutsuisin sitä nimellä Gaggabgjarinen (sillä nimellä joku viisumihakemus tai joku oli sille lähetetty). Mun äiti ei edes aina tiedä kenestä mä puhun kun sanon Jukka. Sitten pitää aina sanoa että no se Gaggabjarinen.
Jukka kutsuu mua Bäsmäksi. Kerran kauan sitten oltiin postittamassa jotain vaalipostia (varmaan kunnallisvaalit 2000). Meitä oli piiritoimistolla varmaan 20 ihmistä ja laitettiin papereita kirjekuoriin ja liimattiin osoitetarrat päälle (jos joltain mongolta jäi jotenkin epäselväksi mitä postittaminen on. Duuhh.). Ja sitten siellä oli yksi osoitetarra, ja sen ihmisen etunimi oli Bäsmä. Haloo! Kenen nimi on Bäsmä?? Siis BÄSMÄ!?
Mä innostuin heti. Vähänkö olisi hienoa kun nimi olisikin Bäsmä Backlund eikä Lotta Backlund. Ja sitten kutsuin itseäni Bäsmäksi koko päivän. Mun viihdyttämiseen tarvitaan kovin, kovin vähän.
