2005-10-03 - 10:31 p.m.
Kahden viikon kuluttua saavutetaan virstanpylväs nti. Backlundin elämässä. Mä täytän 25 vuotta. 25 vuotta! 25 vuotta!!! Ymmärrättekö? Kun on 25 on lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä ja vaikkakin mielestäni vanhenen sangen arvokkaasti (elätän itseni paskanpuhumisella, opiskelen vieläkin ja vedin viimeksi torstaina ex-tempore-päiväkännit), niin tunnen mahdollisen kriisin lähenevän. Ikäkriisin. Biologinen kello. The B-word.
Kun oli 12-vuotias luuli että kun on 25-vuotias on superaikuinen. Kun kuvitteli itsensä 25-vuotiaana ajatteli, että silloin ollaan naimisissa, oikeissa töissä ja mahdollisesti jo ainakin kahden lapsen äiti (no okei, en mä sitä äiti-juttua luullut ees pienenä). Silloin olisi myös kaunis, iso (isompi kuin 34 m2) asunto, ja osaisi kokata. Tai viitsisi. Tai haluaisi. Niin kuin Saarioisten mainoksen äidit. Hyi. En kyllä koskaan tollasta halunnut tai luullut. Yäk.
Saarioisten äiti-mainos ei menisi ikinä läpi Ruotsissa. Ruotsin ERK, etiska reklamkommittén, on säätänyt epäsopivaksi esimerkiksi sellaisen Santa Marian mainoksen jossa sanotaan että Santa Marian mausteilla jopa isä osaa kokata äidin lihapullia. Mainoshan selvästi vahvistaa sukupuolirooleja, ja tämä kyseinen mainos sorti miehiä huomattavasti. Eikö?
Kamalan pitkä tauko on ollut bloggaamisessa, ja nyt alkaa taas uusi rigorous blogaaminen. Bloggaaminen? Blogaaminen? Kumpi?
Ihana viikko oli New Yorkissa. Shoppasin niin että oli pakko ostaa uusi (PINKKI!) matkalaukku kotimatkalle. Mukaan tarttui laukkuja, housuja, toppeja, meikkejä ja tietysti kenkiä… Stand upia kävin katsomassa kahdesti. Ei suomalaisen stand upin taso ole ollenkaan huono. Jos André olisi amerikkalainen niin se olisi huippusuosittu siellä. Ei vaan vältsi kaikki Sipoo-jutut uppoisi Manhattanilla. Ne on niin urbaaneja. Siis ne Manhattanilaiset. Ei Sipoo-vitsit.
