2005-10-04 - 12:40 p.m.
Tännehän onkin jo ilmestynyt jonkinverran niitä teemoja lakialoitteille joita teen sitten kun minusta tulee kansanedustaja tai Queen of Fucking Everything (which ever one comes first), ja taas tuli yksi lisää. Sitten kun minä saan päättää, niin ihmisille ei TODELLAKAAN saa soittaa ennen klo kymmentä. Etenkään työasioissa, mutta mielellään missään asioissa. Tekstarin voi lähettää. Se vituttaa jo ihan tarpeeksi kun herää siihen, mutta sen kestää vielä.
Ei koskaan uskoisi, koska olen niin lempeä, huomaavainen ja sympaattinen ihminen, että aamuisin oon kuin perseeseen ammuttu karhu. Kotona asuessani mamma kutsui mua aamuisin Sunshine’ksi, koska mä vaan kiukuttelin ja olin pahalla tuulella. Känkkäränkkä. En mä vieläkään aamuisin mikään vitun päivänsäde ole, mutta sen hanskaa paremmin kun on yksin, ja kukaan ei ole siellä to piss you off. Paitsi silloin kun joku dorka soittaa liian aikaisin aamulla.
Gradun suunnitteluraportti pitää jättää huomenna. Kamalan aikuista jos meinaa valmistua. Vaikka ei se nyt ihan vielä tänä vuonna tapahdukaan. Mutta ehkä jo ensi vuonna… Hui. Ekonomi-Lotta.
Eilen katsoin Andrén, Thomaksen, Stanin ja jonkun mamman ohjelmaa Ögonaböj. Surffahdin kanavalle kesken sen mamman monologia siitä miten täytyy voida rakastaa montaa ihmistä samaa aikaa. Ja se juttu kesti ja kesti… Ja mä ajattelin että ohhoh, kumma etteivät nuo halua tehdä ohjelmaa joka on hauska. Mutta sitten se mimmi rupesi puhumaan vähemmän ja Stan pääsi vauhtiin, ja niin vaan kävi että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tv-ohjelma nauratti ääneen. Moneen kertaan. Koko ajan. Superhauska oli se.
