2005-10-10 - 11:00 p.m.
Onko lahjat täysin epävalidi syy pitää yhteyttä ihmisen kanssa? Koska jossain määrin ilmeisesti type castaan miehiä, bongasin New Yorkin matkaltani newyorkilaisen, tummahipiäisen, itseäni jonkun verran vanhemman juristin (taas) (because apparently I never learn). Rationaalisena nuorena naisena tottakai tulin nopeasti siihen tulokseen että päivittäinen soittelu ja chattailu on vähän turhaa, koska olemme tuhansien kilometrien päässä toisistamme ja näemme aikaisintaan jouluna. Ja koska oikeastaan se on aika tylsä ja puhuu liikaa. Aivan kuten edellinen hoito joka oli samasta muotista. (Seuratkaa mielenkiinnolla miten tarinan, ulkoisesti aivan fiksu, nuori sankaritar EI opi virheistään sitten millään) (Pigeons learn faster).
Ja juuri kun olin päivällä päättänyt että välittömästi kotiin päästyäni lähetän tälle sähköpostin jossa selostetaan juurta jaksaen miksi tämä nyt vaan ei toimi, niin olipa herra litigator and counsel ehtinyt ensin lähettää minulle sähköpostin. Sähköpostissa hän pyysi osoitettani koska hän on ostanut minulle synttärilahjan, jonka haluaa lähettää mulle. (Liittyy toivon mukaan aikaisempaan hänen kanssaan käymääni keskusteluun jossa hän kysyi: ”Do you like jewelry?”. Duuhh. Joo, koska yleensähän tytöt EI tykkää jewelrysta. Haloo.). Ja niinpä mä päätin että ei tässä nyt vielä mitään tarvitse päättää, eihän?
Mä olen kyllä sanonut sille että tällä jutulla ei ole mitään tulevaisuutta. (En tosin ääneen. Mutta päässäni kyllä. Oikeesti.). Ja kohtahan on joulu. Ja sen jälkeen valentine’s day…
Tänään alkoi Desperate Housewives. Sitä on hajpattu aivan hulluna. Siksi odotuksetkin olivat huippukorkealla. Josko ohjelmaa täyttää odotukset, jää nähtäväksi. Mutta jos siitä kerran on tullut tyyliin maailman suosituin koko universumissa, niin pakkohan siinä on jotain hyvää olla. Tunnistan siinä itseni, koska se on suomeksi "Täydelliset naiset". Eli salee vähän niin kuin minä. Ehkä. Ei vältsi ihan. Tsiigaillaan.
Enää muutama päivä vanhuuteen. Perjantaina 25. Crap.
